En ole koskaan kävellyt unissani mitenkään suuremmissa määrin. Serkkupoika kyllä on, itse olen vain lähinnä puhunut unissani ja herätellyt vieressä nukkujia pyörimällä 360 astetta akselini ympäri. Eilen aamulla koin melkoisen WTF-elämyksen (mikä?) pestessäni hampaita unenpöpperössä. Hammasmukiin oli ilmaantunut yöllä kaksi lusikkaa ja haarukka. Ehkä mystisten mustelmien salaisuus on selvinnyt... Erään toisen kerran olin vaihtanut yöllä vaatteet, ilmeisesti yöpuku ei ollut riittävän fiini nukkumiseen.
Tästä eteenpäin on pakko virittää ulko-oven eteen esteitä, etten lähde keskellä yötä kylille yöpuvussa. Onneksi vara-avain löytyy kaverilta, joka ei asu kovin kaukana. Mutta tuskin se talvipakkasilla (jotka ovat kohta täällä, mahtavaa!) paljain varpain hipsiminen pitkin katuja on mikään miellyttävin vaihtoehto. Harmi, että maisteriystävä muutti tien toiselta puolelta kauemmas, sinne olisi ollut hyvä aina sitten siirtyä unissaan.
Tästä eteenpäin on pakko virittää ulko-oven eteen esteitä, etten lähde keskellä yötä kylille yöpuvussa. Onneksi vara-avain löytyy kaverilta, joka ei asu kovin kaukana. Mutta tuskin se talvipakkasilla (jotka ovat kohta täällä, mahtavaa!) paljain varpain hipsiminen pitkin katuja on mikään miellyttävin vaihtoehto. Harmi, että maisteriystävä muutti tien toiselta puolelta kauemmas, sinne olisi ollut hyvä aina sitten siirtyä unissaan.
2 kommenttia:
aikaisempiin innovaatioihin viitaten meinasin ehdottaa että hankkisit paukkumuovisen yöpuvun suojaksi kolhuja vastaan, tai ainakin paukkumuoviset nukkumatöppöset jotta heräisit öisillä vaelluksillasi, mutta asiaa tarkemmin mietittyä, olisikohan se sittenkään niin hyvä juttu ...
luulen että joku kilikello kaulaan voisi toimia. tai sitten mahdollisesti kotiavainten säilytys kaulassa öisin. ei haittaa jos onnistuisi kävelemään pihalle asti unissaan.
Lähetä kommentti