Liikunnan voima

Sitä on jotenkin niin aivopesty liikuntaan pienenä, että oikein ottaa nyt päähän että tuli pidettyä useamman vuoden aktiiviharrastamistaukoa opiskelujen ajan. Aloitin joskus luistelun ollessani kuuden vanha, silloin käytiin kerran viikossa luistelukoulussa. Siitä se sitten eskaloitui, ja muistaakseni kasi- tai ysiluokkalla luistelin yksinluistelua, kahdessa muodostelmajoukkueessa sekä valmensin. Siitä lukioon mennessä tippui toinen joukkue pois, mutta valmennustuntien määrä kasvoi. Lukion kolmannella jätin pois yksinluistelun, mutta se jäljelle jäänyt joukkue alkoi treenaamaan urakalla ja valmensin paria ryhmää. Vielä fuksivuonna kävin kaksi kertaa viikossa harjoituksissa Tampereelta käsin, mutta sitten tuli stoppi.

Lopetin liikkumisen kuin seinään, ja arvaahan sen miten siinä kävi. Kunto romahti ja paino nousi salakavalasti. Nyt olen löytänyt taas uudelleen luistimet kaapin perältä. Vietän tätä nykyä jäällä kolmisen tuntia viikossa ja oheisharjoituksissa tunnin viikossa. Entisiin aikoihin verrattuna aika vähän, voisi ehkä enemmänkin jaksaa. Uusi työpaikka kannustaa työntekijöitään liikkumaan, joten ehkä alan sitä kautta käydä tekemässä vielä pari kolme kertaa viikkoon jotain muuta.

Fyysisesti olo alkaa olla mitä parhain, ryhti on paljon parempi ja askel kevyempi. Mahtista!