Radalla

Se oli eilen sitten Tapahtumien yö Tampereella. Ja myös Teatterikesä. Eilen tuli nautittua siis kulttuurista ihan mitä sopivimmissa määrin. Torvikoplan keikkaa odotellessa tuli ihmeteltyä runoryhmä Ihoteollisuuden esitystä. Torvikopla soitteli noin tunnin, Lemmenlaivan säveliäkin kuului. Oli kyllä mainiota. Tarkoitus oli siirtyä katsomaan standuppia, mutta jostain syystä porukkamme jumahti siihen puistoon istuskelemaan ja tapahtumaan. Lavan esityksiin kuului lisäksi vielä improvisaatiota, itämaista tanssia ja sen sellaista. Siitä sitten väki lähti valumaan rumpujen tahdissa kohti Koskenrantaa, joten me valuimme mukana. Rannassa olikin sitten illan ehdottomasti mieleenpainuvin esitys, Legioonateatterin La Murga. Mukana esityksessä oli myös tulikollektiivi Flamma. Pimeä ranta, hypnoottiset rummut ja taitavat esiintyjät. Voi veljet.

Tämän jälkeen pitikin sitten lähteä vähän rauhottumaan ja suuntasimme läheiseen ravinteliin jossa oli tuttu baarimikko. Kun tämä ravinteli sulki ovensa ja heitti meidän pihalle, siirryimme naapuriterassille. Tällä kertaa jatkot eivät kestäneet aamukahdeksaan, vaikka yllytystä kyllä oli.
Kaupunki oli täynnä väkeä kun kävelin kotiin siinä kahden jälkeen. Kävin hakemassa kotimatkapitsankin, en ole tehnyt sitä ehkä sitten vuoteen.

Tämä päivä menee sujuvasti kotona töitä tehdessä. Pari artikkelia onkin jo luettu ja seuraavaksi pitäisi iskeä Scott MacKenzien väitöskirjan kimppuun. Herää vain kysymys, että mihin terassille kehtaa mennä tilastomatematiikkaa sisältävää opusta lukemaan. Pitäisi ehkä enemminkin lukea runoja tai hömppää.

Joku voisi perustaa Tampereelle mukavan insinööriterassin. Siellä saisi puhua muttereista ja ruuveista. Lisäksi siellä olisi kaikki juomat ja ruoka-annokset nimetty insinöörimäisen kuivakkaasti, mutta silti vähän hauskasti. Ja lisäksi terassi saisi olla varjoisa ja siellä pitäisi olla langaton verkko. Siitä vaan sitten perustamaan.