Kiitos ja anteeksi.

Eikös niin kuulu sanoa kun on aika lopettaa jotain? Tämä blogi tuli vähän tiensä päähän. Se mistä halusin alunperin kirjoittaa, ei enää tunnukaan niin hyvältä. Mieli tekee pohtia muunlaisia asioita, enkä viitsi tänne niitä sotkea. Pitää aloittaa insinöörimäisesti puhtaalta pöydätä uusia asioita.

Tämän blogin ansiosta minut on kerran tunnistettu baarissa :)

http://aikuinenko.blogspot.com on tuo uusi paikka mihin ajattelin kirjoitella. Hyvää uutta vuotta kaikille! Ja kiitos.

Uusi työ, uudet lelut

Parasta kyllä uudessa työpaikassa on ehdottomasti se, että aluksi saa ensin viritellä koneet ja näytöt ja kaikki käikäleet kuntoon. Sitten kun saa koneen verkkoon saa alkaa arpoa itselleen firman puhelinta. Voi veljet, se vasta onkin vaikeaa. Pitkällisten vertailujen jälkeen en toki voinut sitten valita mitään "no tää nyt on perus, voi soittaa ja silleen" vai piti ottaa varsinainen teiniritsapuhelin.

Selkeästi joku tyttöjuttu tämä tää-on-kivan-pieni-käsilaukussa, tulee ihan jostain takaraivosta. Enhän edes käytä käsilaukkua ikinä... Kivan pieni käsveskapuhelin taatusti häviää repun pohjalle tai luistinkassin syövereihin. Että tiedoksi jos en vastaa, antakaa hälyyttää KAUAN... Suurimmaksi huolenaiheeksi puhelimenvalinnassa nousi se, että saako siihen mp3-soittoääniä. Voi hyvänen aika. Voisi toki huolehtia saako siihen BT-yhteydet ja paljonko siinä on muistia. Mutta ei. Omatekemät soittarit pitää olla, ei muuten hyvä heilu.

Olisin kyllä halunnut mustan puhelimen, mutta värivaihtoehdot olivat punainen ja vaaleansininen. (Onko vaalean sininen vai vaaleansininen, en ikinä tunnu saavan sitä oikein. Pistän nyt molemmat vaihtoehdot niin saatte valita kumpi on parempi.) Otin sitten sen sinisen version, punainen jotenkin ei sovi silmien väriin. Ah, miten pätevä peruste valita puhelin..

Aamulla koin jännitttäviä hetkiä. Olin ensimmäinen työhuoneeseen tulevista, enkä sitten saanut valoja huoneeseen. Lievästi sellainen "penaalin terävin kynä" -olo. Onneksi työkaveri tuli pian ja pelasti pulasta. Se katkaisin ei toki sijaitse tässä huoneessa, vaan tuolla konttorin toisella puolella. Mutta onhan se ihan loogista kun ajattelee. Saa näppärästi yhdestä paikasta hoidettua valaistuksen. Iltapäivän kohokohta oli excursio kahvihuoneeseen. Löytyi aika tuurilla, vaikka eilen se kyllä näytettiinkin. Kahvi oli hyvää. Kuten aina.

Liikunnan voima

Sitä on jotenkin niin aivopesty liikuntaan pienenä, että oikein ottaa nyt päähän että tuli pidettyä useamman vuoden aktiiviharrastamistaukoa opiskelujen ajan. Aloitin joskus luistelun ollessani kuuden vanha, silloin käytiin kerran viikossa luistelukoulussa. Siitä se sitten eskaloitui, ja muistaakseni kasi- tai ysiluokkalla luistelin yksinluistelua, kahdessa muodostelmajoukkueessa sekä valmensin. Siitä lukioon mennessä tippui toinen joukkue pois, mutta valmennustuntien määrä kasvoi. Lukion kolmannella jätin pois yksinluistelun, mutta se jäljelle jäänyt joukkue alkoi treenaamaan urakalla ja valmensin paria ryhmää. Vielä fuksivuonna kävin kaksi kertaa viikossa harjoituksissa Tampereelta käsin, mutta sitten tuli stoppi.

Lopetin liikkumisen kuin seinään, ja arvaahan sen miten siinä kävi. Kunto romahti ja paino nousi salakavalasti. Nyt olen löytänyt taas uudelleen luistimet kaapin perältä. Vietän tätä nykyä jäällä kolmisen tuntia viikossa ja oheisharjoituksissa tunnin viikossa. Entisiin aikoihin verrattuna aika vähän, voisi ehkä enemmänkin jaksaa. Uusi työpaikka kannustaa työntekijöitään liikkumaan, joten ehkä alan sitä kautta käydä tekemässä vielä pari kolme kertaa viikkoon jotain muuta.

Fyysisesti olo alkaa olla mitä parhain, ryhti on paljon parempi ja askel kevyempi. Mahtista!

insinööri siivoaa

On se kumma miten sitä on niin kovin helppo aina sotkea, mutta se siivous jää. Yksi työkavereista virnuili tässä päivänä eräänä, että työpöytäni on kovin sotkuinen. Sanat "miten sä ikinä löydät täältä mitään" taisivat kuulua keskustelun aikana. Tänään sitten päätin että nyt siivotaan työpöytä. Kaksi tuntia myöhemmin tiedostin, että tietokoneen työpöytä on siisti. Se fyysinen työpöytä kolme kertaa pahemmassa kunnossa. En käsitä. Tulkaa joku siivoamaan. Tiskatakin vois.

Kodinhoidollisia ennätyksiä

Tällä viikolla olen suorittanut kodinhoidollisia ennätyksiä. Ei niin kovin kunnioitettavia. Mutta kuitenkin.

Listalla ensimmäisenä (nämä eivät ole sitten mitenkään paremmuusjärjestyksessä) on pölyjen pyyhkiminen hellalta. Pitäisiköhän sitä kokata useammin? Ei sillä ettenkö söisi mitään, mutta yleensä vedän kylmää maksalaatikkoa suoraa paketista. Tai jos oikein herkutella haluaa, niin sitten mikrotan sen. Maksalaatikon lisäksi bravuureitani on nuudelit ja tonnikala. Tätä nuudelien keittämistä varten se hella piti pyyhkiä pölyvapaaksi.

Toisena listalta löytyy pölyjen pyyhkiminen imurista. Niin. Ei tähän enää voi edes itse selittää mitään.

Uusin ajantuhoaja

Voi veljet, facebook. Siinä meneekin sitten mukavasti koko vapaa-aika kun leikkii tv-trivialla ja kuvilla ja kommentoi muille juttuja ja voi elämän karut kävyt. Mistä näitä erilaisia sosiaalisia leikkikenttiä löytyy, ja miksi pitää aina lähteä niihin mukaan? Score me, define me, rate me, be my friend. Ei se mitään, olen silti mukana.

Rakastuin

Rakastuin Sigur Rósin rumpaliin, Orriin. Seuraavaksi pitäisi ehkä sitten muuttaa Islantiin.

Huomenna pääsee taas jäälle, saa nähdä tuleeko minusta taas muodostelmaluistelija. Sunnuntain jäljiltä polvi on enää vähän turvoksissa ja kauniin sinertävä. Mutta toimii normaalisti, jotain bonusta.

Paluu vanhaan

Sain perjantaina viestin kummisedältä, että serkkupojalla olisi jäkispeli Tesomalla lauantaina. No, mitäpä sitä muutakaan tekemistä joten ei muuta kun bussilla Tesoman suuntaan. Hallilla huomasin lapun, jossa ilmoiteltiin avoimista paikoista Varala Tiimin aikuismuodostelmajoukkuueessa. Tekstiviesti menemään ja takaisin peliä seuraamaan. Illan lopputulos on, että menen ensi keskiviikkona katsomaan joukkueen kanssa että vieläkö insinööristä on muodostelijaksi :)

Kävin tänään testaamassa vieläkö luistimet on terässä ja vieläkö lähtee. No lähtihän se. Luistimen nauhat aukesivat vauhdista ja insinööri oli rähmällään jäällä. Piti vähän hengitellä ja pitää polvea jäissä, mutta ei kai siinä, takaisin jäälle. Luistelut loppuivat tältä päivältä siihen, että liika kikkailu kostautui ja päädyin toistamiseen rähmälleen. Tällä kertaa niin että lähti ilmat pihalle ja totesin että jos nyt ei liikoja temppuiltaisi :)

Illalla kutsuu Helsinki ja Sigur Rós. Voi veljet.

Onni on...

.. sitä, että ystävä muistaa että rakastan Sigur Rósia.
.. sitä, että ystävän äiti käy jonottamassa liput Sigur Rósin keikalle.
.. sitä, että saa ottaa mukaan keikalle mukaan ihmisen joka arvostaa Sigur Rósia.
.. sitä, että kyseinen ihminen on itselle tärkeä.

Pyykkipäivä

Mistä tietää että insinöörillä on pyykkipäivä? Siitä että insinöörillä on päällä abihuppari ja ex-mieheltä varastetut farkut, jotka ovat rikki eivätkä oikein meinaa pysyä päällä. Tai kasassa.

Insinööri päätti kirjoittaa selaimeen pienessä ketutuksessa että www.pesula.fi, kerro intternetti missä on pesula. Yllättäen ko. osoite toimi. Mikä siinä, kahden kuukauden aikana kertyneet pyykit rinkkaan ja menoksi. Voi veljet muuten että oli ihan mahtavaa. Kone, johon mahtui 4 normaalikoneellista pyykkiä. JA kone, josta pääsi irkkailemaan. Koko pyykkäysoperaatio kesti vain noin puoli tuntia. Sekin oli ihan mahtavaa.

Insinööri tosin voisi muistella taas vähän elämän realiteetteja. Rinkallinen kuivia pyykkejä painaa aika paljon vähemmän kuin rinkallinen märkiä pyykkejä. Lisäksi oli lieviä ongelmia saada pyykit kuivumaan kotona. Onneksi on keinutuoli(tm), joka on oivallinen sukkien kuivattamiseen.

Pyykit - Sanuska 0 - 1

Onnettomuus odottaa

Päätin siirtää illanviettopisteeni olohuoneen lattialta keittiöön pöydän ääreen. Johtuen ihan siitä, että kun lehdet ovat tippumassa puista niin näkee sopivasti ulos tielle asti siitä keittiön ikkunasta. Mutta tämä nyt tarkoittaa sitä, että intternettijohto kiemurtaa taas kulkuväylällä esteenä. Mikä taas aika suoraa ennustaa kunnon kompurointia päivänä minä hyvänsä. Olen jo oppinut nostelemaan jalkoja jopa vastaheränneenä, joten jotain on opittu.

Ongelmaksi ehkä muodostuu kuitenkin läppärin virtapiuha, joka piti tökätä tiskipöydän päällä olevaan pistorasiaan. Virtajohto on sen verran lyhyt, että se nyt sitten roikkuu ilmassa. Keskellä keittiötä. Eli aina kun haluaa jääkaapille tai tiskialtaalle, pitää muistaa nostaa jalkoja ja hipsiä johdon yli. Jos johtoon kompastuu, tapahtunee jotain seuraavista asioista:

• Otan tukea hellasta, joka on taatusti sillä hetkellä levyt kuumina.
• Kompastun johtoon, jolloin alas tulee pöydältä läppäri ja tiskipöydältä kahvinkeitin.
• Tiputan vielä joku päivä virtajohdon tiskialtaaseen, jossa on vettä.

Pitäisi ostaa jatkojohto. Tai pitää tuparit ja pyytää sellainen lahjaksi.

Uusi leikkikalu

Sain tänään uuden henkilökorttini. Vastahan olen yrittänyt sellaista hankkia vuodesta 2004. On niin kovin vaikeaa muistaa mennä valokuvattavaksi korttia varten. No itse kortti ei ole niin hassu (mitä nyt oli saparot päässä kun menin sinne kuvaan, mutta tilanne ei ole ehkä niin paha miltä se kuullostaa). Hauskinta kortissa on toki se, että sain siihen mukaan sellaisen kaularenksun jossa on myös jojo (johon kortti tulee kiinni). Työkaverit aloittivat jo veikkauksen, joten saa liittyä toki mukaan.

Tällä viikolla vetoja asetetaan seuraavasti:

• Koska Insinööri hajottaa ko. jojon?
• Koska Insinööri leikkii jojolla niin että saa osuman silmään/nenään kortilla?
• Koska Insinööri jättää kortin töihin, jotta "se ei vaan unohdu kotiin" (niin milläs sitten Insinööri pääsee töihin sisälle, jää mietittäväksi)?
• Koska Insinööriltä kysytään paperit, koska näyttää pennulta kuvassa?

Veikkauksia voitte jättää vaikka kommentteina. Oikein veikanneet palkitaan kahvilla.

How does she do it...

Keittiö. Kiehuvaa vettä kattilassa. Kattilan kansi. Insinöörin nenä. Palovamma. Joo ei mulla muuta.

Oskilloiva olotila

Olipa eilen sitten kavereitten hääkemut. Voi veljet, oli kyllä uskomattoman hauskaa. Poliisitkin kävivät paikalla vain kaksi kertaa. Reipas kävelymatka keskustaan kyllä teki ehkä ihan hyvää, mutta eksyminen pariin baariin ei kyllä ollut ehkä paras idea. Varsinkin kun sitten oikeasti kotiin mennessä vettä tuli kaatamalla ja oli ihan likomärkä.

Olotila oskilloi kyllä nyt niin pahasti. Vain DI saa tällaisia oloja. Ei aivot toimi sen vertaa että pystyisi laskemaan edes teknillisen mekaniikan laskuja.

Epäonnistunut alku

Sitä sitten mentiin sinne statiikan luennolle. Ajoissa, mukana vihko ja kynä ja kumi ja kaikki. Seuraavassa hetkessä viereen istahtaa kaveri, jolla on kyseinen kurssi kyllä suoritettuna. Insinööri siinä vähän ihmetteli että mitäs mitäs. Noh, 10 minuutin päästä lähdettiin sitten syömään. Hieman epäkorrektia torpedoida ihmisen luentomoraali heti ensimmäisellä luennolla. (Kiitos vaan, "Olli".)

Toiselle luennollekin ehdin jo 10 minuuttia vastaavasti myöhässä.

Kiirettä pitää

Kiirettä pitää juu. Kesälomat loppuivat kuin seinään kun uudet opiskelijat päästettiin mellastamaan pitkin yliopiston käytäviä. Samaan aikaan yrityksissä palattiin takaisin töihin ja meilejä alkoi lentelemään insinöörin postilaatikkoon sitä tahtia että alkoi jo hirvittää.

Luentokalvojen päivitys, kurssien asioiden hoitaminen ja kavereiden moikkailu lomien jälkeen ovat täyttäneet kalenterin ihan ääriään myöten. Sitä alkaa jo haikailla että koskahan se talviloma olisi. Tai ensi kesäloma. Onneksi insinöörillä on tietenkin useampi kalenteri, johon päivittää menoja. Mutta sehän ei tietenkään käy, että kaikki kolme kalenteria (paperinen, Googlen kalenteri ja puhelimen kalenteri) olisivat mitenkään keskenään synkassa. Eikä missään kohtaa oikein ehdi eikä jaksa päivittää niitä täsmäämään yhteen. Sen lisäksi tietenkin on ollut ihan pakko printata vielä yksi versio kalenterista tuohon kupiikkelin seinälle. Eikä sekään ole ikinä printtaushetkelläkään ajantasalla.

Ensi viikolla pitäisi lähteä käymään Helsingissä, lasketaako junamatkat lomaksi?

Pakkomiellepäivitys, 19. Ja tänään pitäisi mennä ekaa kertaa luennolle sitten viime tammikuun. Vielä konefuksien seuraan. Voi veljet.

Unissakävelyä

En ole koskaan kävellyt unissani mitenkään suuremmissa määrin. Serkkupoika kyllä on, itse olen vain lähinnä puhunut unissani ja herätellyt vieressä nukkujia pyörimällä 360 astetta akselini ympäri. Eilen aamulla koin melkoisen WTF-elämyksen (mikä?) pestessäni hampaita unenpöpperössä. Hammasmukiin oli ilmaantunut yöllä kaksi lusikkaa ja haarukka. Ehkä mystisten mustelmien salaisuus on selvinnyt... Erään toisen kerran olin vaihtanut yöllä vaatteet, ilmeisesti yöpuku ei ollut riittävän fiini nukkumiseen.

Tästä eteenpäin on pakko virittää ulko-oven eteen esteitä, etten lähde keskellä yötä kylille yöpuvussa. Onneksi vara-avain löytyy kaverilta, joka ei asu kovin kaukana. Mutta tuskin se talvipakkasilla (jotka ovat kohta täällä, mahtavaa!) paljain varpain hipsiminen pitkin katuja on mikään miellyttävin vaihtoehto. Harmi, että maisteriystävä muutti tien toiselta puolelta kauemmas, sinne olisi ollut hyvä aina sitten siirtyä unissaan.

Työn iloa

Vaikka saatankin aika ajoin tilittää siitä, miten kamalaa on olla yliopistolla töissä, niin en ole kuitenkaan ihan tosissani. Käytettävyyden tutkija pääsee kuitenkin näkemään ja kokemaan niin monen montaa erilaista alaa, että en heti usko että kaikissa muissa ammateissa tähän päästään. On aina hienoa, kun pääsee irti artikkelien lukemisesta ja katsomaan miten ihmiset tekevät töitään. Parasta on kuitenkin se, että usein näistä havainnointien tekemisestä on hyötyä ihan konkreettisesti. Kun katsoo toisen työtä ulkopuolisena, voi auttaa ihmisiä kehittämään omaan työtään parempaan suuntaan.

Lisäksi on hienoa, kun pääsee katsomaan miten sitä metsää kaadetaan ja kuinka helposti isoista kivenlohkareista tulee soraa. Ne on ne isot asiat, mitkä liikkuvat. Sisäinen konelainen nostaa päätään taas vaihteeksi. Mistä tulikin mieleeni, että pitäisi tehdä päätöksiä syksyn opintojen suhteen. Vaihtoehtoina on käydä kurssi nimeltä Teknillisen mekaniikan perusteet tai sitten yhdistelmä laajemmista peruskursseista. Tekmek olisi proffan mukaan ehkä hyötysuhteeltaan parempi, mutta oma aikataulu näyttää sen verran kireältä että luulen kallistuvani niiden peruskurssien suuntaan.

Nyt pitäisi sitten etsiä se reipas konelainen, jolta saa apua laskutehtäviessä. On aina hauskempi laskea yhdessä kuin yksinään hakata päätä kovakantiseen oppikirjaan. Kaveri ehdotti, että pistäisin ilmoituksen Prujuun. Mutta se taitaisi olla hieman liioteltua. Vai mitä?

18.

Pakkomiellepäivitys, osa 2

16 tilaajaa. Tajaria.

Standuppia, improvisaatiota ja ystäviä

Teatterikesä on kyllä mahtava keksintö. Koskahan sitä muuten kävisi katsomassa ensin standuppia ja sen jälkeen täysin improvisoidun näytelmän? Standup sai pienen lisävireen, kun paikalle oli saapunut omaa performanssiaan pitänyt lievästi humaltunut naishenkilö. Lopulta nainen saatiin poistettua baarista ja illan oikeat esiintyjät saivat esiintymisrauhan.

Seuraavana ohjelmassa oli vuorossa Snorkkelin improvisoitu näytelmä. Näyttelijöiden lisäksi lavalla seikkaili Elisamainosten pidempi mies. Odotin koko ajan, että hän olisi taikonut kiippareistaan esille Elisan tunnarin. Näytelmä oli mahtava, ei voinut kuin ihastella ryhmän taitoja. Esitys päättyi reippaaseen loppulauluun: "Juokaa ja tappakaa itsenne". Niin reipashenkinen ja mukava toivotus. Päätimme porukalla toteuttaa ideaa ja siirryimme läheiselle terassille.

Virtapankissa olikin tuttu baarimikko. Varmasti se oli työvuoron kohokohta kun noin viidentoista hengen retkue pelmahtaa paikalle ja antaa aplodeja aina kun teet jotain. Esimerkiksi annat juoman asiakkaalle. Siinä vähän naapuripöytien seurueet vilkuilivat pitkään, kun aina jonkun lähtiessä kaikki toivottavat toisilleen iloisesti "Juokaa ja tappakaa itsenne!".

Ilta päättyi vielä kebabille ja iltalenkille kotiin pyöräilyn muodossa. Tällä hetkellä sääressäni on turvonnut ruhje, poljin kolisee siihen aina kun talutan pyörää. Ja ei, ei se auta että pistän polkimen eri asentoon. Sitten se ruhjoo pohkeen takaa, akillesjänteen tai säären sivuosan. Parempi siis ajaa vain eikä taluttaa.

Radan seuraukset

Kolme naarmua ja neljä mustelmaa. Koskahan oppisin kävelemään ilman asioihin törmäilyä.

Radalla

Se oli eilen sitten Tapahtumien yö Tampereella. Ja myös Teatterikesä. Eilen tuli nautittua siis kulttuurista ihan mitä sopivimmissa määrin. Torvikoplan keikkaa odotellessa tuli ihmeteltyä runoryhmä Ihoteollisuuden esitystä. Torvikopla soitteli noin tunnin, Lemmenlaivan säveliäkin kuului. Oli kyllä mainiota. Tarkoitus oli siirtyä katsomaan standuppia, mutta jostain syystä porukkamme jumahti siihen puistoon istuskelemaan ja tapahtumaan. Lavan esityksiin kuului lisäksi vielä improvisaatiota, itämaista tanssia ja sen sellaista. Siitä sitten väki lähti valumaan rumpujen tahdissa kohti Koskenrantaa, joten me valuimme mukana. Rannassa olikin sitten illan ehdottomasti mieleenpainuvin esitys, Legioonateatterin La Murga. Mukana esityksessä oli myös tulikollektiivi Flamma. Pimeä ranta, hypnoottiset rummut ja taitavat esiintyjät. Voi veljet.

Tämän jälkeen pitikin sitten lähteä vähän rauhottumaan ja suuntasimme läheiseen ravinteliin jossa oli tuttu baarimikko. Kun tämä ravinteli sulki ovensa ja heitti meidän pihalle, siirryimme naapuriterassille. Tällä kertaa jatkot eivät kestäneet aamukahdeksaan, vaikka yllytystä kyllä oli.
Kaupunki oli täynnä väkeä kun kävelin kotiin siinä kahden jälkeen. Kävin hakemassa kotimatkapitsankin, en ole tehnyt sitä ehkä sitten vuoteen.

Tämä päivä menee sujuvasti kotona töitä tehdessä. Pari artikkelia onkin jo luettu ja seuraavaksi pitäisi iskeä Scott MacKenzien väitöskirjan kimppuun. Herää vain kysymys, että mihin terassille kehtaa mennä tilastomatematiikkaa sisältävää opusta lukemaan. Pitäisi ehkä enemminkin lukea runoja tai hömppää.

Joku voisi perustaa Tampereelle mukavan insinööriterassin. Siellä saisi puhua muttereista ja ruuveista. Lisäksi siellä olisi kaikki juomat ja ruoka-annokset nimetty insinöörimäisen kuivakkaasti, mutta silti vähän hauskasti. Ja lisäksi terassi saisi olla varjoisa ja siellä pitäisi olla langaton verkko. Siitä vaan sitten perustamaan.

Roolit

Joskus nuorempana oli aika selkeää, mikä oma roolini oli. Niitä oli vain muutama, lukiolainen ja luisteluvalmentaja. Luulisi kyllä, että tässä vaiheessa elämää kun on valmistunut (ja töissä ja kaikkea) olisi edelleen vain muutama rooli. Mutta jatko-opinnot ja työskentely tutkijana tuovat mukanaan useita muita rooleja. Toisaalta pidän itse luentoja, toisaalta käyn istumassa opiskelijana luennoilla. Toisaalta olen opettaja, toisaalta opettelija.

Tuleekohan vaikeuksia istua tekniikan ylioppilaan pitämissä harjoituksissa :) Roolin vaihto vartissa suunnistaessa luentoa pitämästä harjoituksiin istumaan ei välttämättä ole aina helppoa. Työpäivien lisäksi rooleja löytyy toki vapaa-ajaltakin. Joskus mietin sitäkin, että onko itsensä kutsuminen insinööriksi myös rooli. Insinööreihin liitetään kuitenkin useita erilaisia stereotypioita, ja varmasti täytän niistä monia. Humanistisille tieteille hihittely tulee osittain siitä, että haluaa täyttää stereotypiansa.

Ainiin. Miksi ei ole kehitetty itsestään täyttyvään polkupyörän rengasta? Joka polkaisulla menisi aavistus ilmaan renkaaseen. Sekin pyöräilyssä olisi erityisen kätevää, että pyörät olisi maalattu pimeässä hohtaviksi. Ei tarvitsisi lamppuja ja dynamoja. Tämän lisäksi voisi joku tulla rasvaamaan pyöräni ketjut.

Pakkomiellepäivitys: 11 tilajaa. Kuitenkin tunnen teidät kaikki :)

Puhuinko pakkomielteestä?

Minähän sanoin että käyn blogilistassa pakkomielteenomaisesti tästä eteenpäin. Mutta tilaajia on jo yhdeksän, ja yllättävän paljon on blogissa kävijöitä. Mahtista!

Elämä netissä

Insinöörin elämästä iso osa on siirtynyt opiskeluaikana nettiin.

Last.fm kertoo, mitä musiikkia kuuntelen. Jos soittolistaa seuraa tarkkaan, voi myös päätellä millaisella tuulella olen. Tai että nukunko vai onko kenties siivousoperaatio menossa (silloin soi Rammstein tai Audioslave). Samat ihmiset, joiden kanssa olen tekemisissä päivittäin ovat kiinnostuneet myös siitä, mitä musiikkia kuuntelen. Toisaalta, olen saanut kommentteja tuntemattomilta musiikkimaustani. On jotenkin erikoista, miten joku bändi voi yhdistää ihmisiä eripuolilta maailmaa. Itse olen saanut Sigur Rósia kuuntelemalla saanut yhden erittäin läheisen ystävän sekä yhteydenottoja niin Saksasta kuin Brasiliastakin.

Sitten on tietenkin tämä blogi. Lisäsin sepustukseni Blogilistaan ja nyt käyn tietenkin pakkomielteenomaisesti katsomassa että "montakohan tilaajaa mulla on". Terveisiä vaan teille viidelle _o/Lisäksi on aina kivaa, jos joku on käynyt kommentoimassa näitä tekstejä.

LinkedIn on vähän ehkä erilainen. Koen sen hyödylliseksi, sillä saan sitä kautta valmistuneiden ystävien tiedot kun he vaihtavat työpaikkaa. Lisäksi siellä on ihan mielenkiintoisia työpaikkailmoituksia. Ei sillä, että olisin vaihtamassa. Ainiin ja Koulukaverit.com. Tarviiko siitä edes sanoa mitään?

Niin sitten on tietenkin IRC. Siellä tulee puhuttua päivittäin, niin työasioista kuin harrastuksistakin. Ja taas kerran niiden ihmisten kanssa, joita myös näkee enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Monet yöt on käytetty juttelemalla henkeviä ihmisen kanssa, joka on kilometrien (muutamien, kymmenien, satojen tai jopa tuhansien) päässä. Joku voisi luulla, että IRCin välityksellä keskustelu on pakoa sosiaalisesta kontaktista, mutta ei vain ole mahdollista joka ilta kerääntyä 20 ihmisen kanssa puhumaan tyhmiä juttuja. Toki asiaa auttaa, että kaveripiiristä ei montaa ihmistä löydä, joka ei irkissä notkuisi.

Pakkohan se on tunnustaa, että myös IRC-Galleriasta löytyy oma profiili. Ja yllätys yllätys, sielläkin samat ihmiset ja ystävät pyörivät.

Ongelmaksi näissä kaikissa sähköisen elämän muodoissa asettuu se lohduttomuus, minkä niissä vierailemalla saa.
"See all 13 friends.." -Last.fm
Onko mulla oikeasti vain 13 kaveria?
"Sinulle ei ole uusia kommentteja." -IRC-Galleria
Ketään ei ole siis kaivannut tai halunnut sanoa mitään (tiedän että on järjetöntä ajatella näin, kun juttelen niitten tyyppien kanssa samaan aikaan irkissä).
"Inbox (0)" -Last.fm
Ei asiaa sielläkään kelläkään.

Ehkä pitäisi siirtää suurin osa sähköisestä elämästä ihan reaalielämään. Mutta minkäs teet, insinööri arvostaa kaikkia hauskoja sovelluksia joihin voi elämänsä järjestää.

Tuoli alta

Meneeköhän tuoli alta, kun yliopistojen perusrahoitusta ollaan leikkaamassa? Muutenkin saa jännittää työpaikkansa puolesta ja tehdä töitä pätkissä. Tuntuu hienolta kun voi sanoa että "olen täällä ainakin nyt jouluun asti, katotaan sitten taas uusiksi". Mutta minkäs teet, ainakin saa tehdä juurikin sitä mitä itse haluaa ja mistä itse on kiinnostunut.

Oli muuten rentouttava viikonloppu, kerta kaikkiaan. Perjantaina testattiin Tampereen terasseja ja lauantai vietettiin porukalla Luopioisissa. Mökkiretkeily on aina kyllä ihan mahtavaa.

Ainiin, ja perjantaina kysyttiin taas paperit. Mah-ta-vaa.

Minkä takia...

Niin, minkä takia...

• pyörällä ajaessa kotiin päin on aina ylämäki tai vastatuuli?
• selitän Aliaksessa sanoja "hiiren/pastorin/viulistin kaveri"?
• rahat loppuu aina, riippumatta siitä paljonko tienaa?
• baarissa kokiksen juo nopeammin kuin kaljan?
• kaljavaihtoehdot ovat 0,4l ja 0,6l, mutta limsan koko vaihtelee miten sattuu?
• en pääse Trivialissa vastaamaan Islanti- tai taitoluistelukysymyksiin?
• ei koskaan osaa mennä ajoissa nukkumaan?

Vastauksia odotellessa, tarvitsen apuanne.

Feeling a bit like MacGyver..

Päivä lähti mukavasti liikkeelle, kun sain korjattua pyöräni. Korjausvälineet koostuivat jesseteipistä, jakoavaimesta sekä ruuvimeisselistä. Mutta nyt pyörä kulkee. Fillaroin polleana keskustaan pienelle testilenkille ja tunsin itseni erittäin näppäräksi ja taitavaksi. Pyörä kulki niin mainiosti ja kaikkea.

Jotta ei pääsisi insinööri liikaa ylpistymään, kotona sitten iski todellisuus vastaan. Onnistuin leikkaamaan oikeasta peukalostani pienen palasen irti saksilla. Nyt sitten voi miettiä, että miten oikeakätinen ihminen pystyy niin tekemään. Voin kertoa kyllä, että sakset olivat oikeassa kädessä vahingon sattuessa. Että miettikää sitä.

Kesäsääret

Sitä jotenkin aina luulee välillä olevansa kovinkin aikuinen, mutta toisin käy. Hölmöilen ihan yhtä paljon kuin 10 vuotta sitten, usein vielä pahemminkin. Aina sanotaan, että vanhemmiten viisastuu. Taidan olla todiste siitä, että niin ei vaan käy. Tiskatessa onnistun edelleen kastelemaan niiden astioiden lisäksi itseni ja puolet keittiön lattiasta. Ja pelkkä kävelykin tuottaa vaikeuksia, sääret täynnä kolhuja ja mustelmia, kun aina tulee törmäiltyä pöydän kulmiin tai penkkien reunoihin. Kai se tästä.

Insinööritason ratkaisuja

Olen tehnyt pieniä insinööritasonratkaisuja, jotta esimerkiksi nettisurffailu olisi jouhevampaa ja mukavampaa näin kotosalla:

• 1 kpl kannettavia tietokoneita, jotta voi kuunnella musiikkia olohuoneessa
• koneen on siis oltava olohuoneessa, mutta nettitökkeli tulee makuuhuoneesta
• 1 kpl kannettavia tietokoneita, jotta voi myös surffata netissä kun kuuntelee musiikkia
• edellämainittu kannettava on sellainen nuhapumppu, että se ei oikein jaksa
• jotta tämä nettikone olisi netissä, piti etsiä toinen RJ45
• se taas on noin 15m pitkä piuha, kun lyhyempi on siinä musakoneessa

Seurauksia ratkaisuista:

• lukematon määrä lähes kompurointeja keskellä olohuonetta kulkevaan piuhaan joka tulee puhelinpistokkeesta (makuuhuoneesta siis)
• 1 kpl kaatumisia edellämainittuun piuhaan
• 1 kpl kaatumisia 15m verkkopiuhaan

Näiden lisäksi kävelin vielä päin oven karmia. Nyt kelpaa lähteä Tammerfesteille.

Lujuusoppia ja statiikkaa

Päädyin sitten valitsemaan koneen ja automaation välillä sen koneen. Että syksyllä pitäisi mennä istumaan fuksien kanssa luentosaliin ja opiskelemaan taas. Kaikkea sitä.

Kanaalin alittaja

Kävin eilen katsomassa elokuvan Ocean's 13. Voisin vannoa, että vielä pari kolme vuotta sitten olisin elokuvan jälkeen hehkuttanut kuinka Brad tai George ovat ihan parhaita ja niiiiin uskomattoman hyvännäköisiä. Tällä kertaa elokuvan ehdottomasti hienoin asia oli vekotin, jollaisella on tehty tunneli Englannista Ranskaan. Voi luoja se oli hieno.

Olen tärkeä

Niinkin tärkeä, että mielestäni on olennaista kertoa muulle maailmalle mitä musiikkia kuuntelen. Last.fm on melko hauska forumi tai mikä lie, ja kun sieltä sai näppärästi widgetin tänne blogiin niin lisäsin toki. Löytyy tuolta etusivulta. Jos huvittaa käydä katsomassa tarkemmin, niin profiilini löytyy täältä.

Tietokoneista isompiin koneisiin

Tulevat jatko-opinnot kutsuvat. Pitäisi valita sivuaine joko kone- tai automaatiopuolelta. Mitenkä sen nyt osaisi päättää, molemmissa pääsisi leikkimään isoilla asioilla mitkä liikkuu.

Erä- ja otteluvoitto

Pesukone vei viimeisenkin pelin. Ei suostu enää käynnistymään. Aika epätodellista, ei voi muuta sanoa. Pahoittelut taas niille, jotka veikkasivat häviäjää.

Huomenna on peli.

Asettakaa vetonne. Kolmas ottelu pesukonetta vastaan on huomenna.

Kertoimet:
Pesukoneen voitto, 1.25
Tasapeli, 3.2
Sanuskan voitto, 45.2

Pesukone - DI, 2-0

Muuttaessani sain vanhalta asukkaalta perinnöksi pesukoneen. Kone on paljastanut olevansa ovela kuin näätä. Edellisen päivän ensimmäisessä ottelussa pesukone voitti DIn 1-0, kone huijasi olevansa ohjelman lopussa mutta niin vain oli vedet vielä koneessa. DI selvitti tilanteen, mutta kirvelevä tappio oli selvyys.

Eilinen uusintaottelu alkoi pesukoneen yllätyshyökkäyksellä, kone ei suostunut ottamaan kaikkia pyykkejä sisälleen. Kaksi sukkaa löytyi koneen vierestä myöhemmin illalla. DI oli tehnyt hieman taustatyötä ja tutustunut koneen pelitaktiikkaan. Liika itsevarmuus kostautui kuitenkin, ottelu päättyi jälleen pesukoneen hyväksi. Tällä kertaa kone jätti linkouksen tekemättä ja otti selkeän voiton.

Kiitoksia kaikille vedonlyöjille, jotka olivat altavastaajan puolella. Harmi että menetitte rahanne.

Ja taas

Taas kysyttiin paperit. Uskomatonta.

Syy äärettömän palkan puuttumiseen

Niin, ei sitä ääretöntä palkkaa ole valmistumisesta huolimatta vielä näkynyt. Mutta syykin selvisi tänään. Täällä valtiolla kun työskentelee, niin työsopimuksia ei kirjoitella. Pöydälle vaan ilmestyy aina epäsäännöllisin väliajoin nimittämiskirja. Tänään saapuneen paperin mukaan olen tutkija, mutta oppiarvoni on tekniikan ylioppilas. Montakohan vastaavaa tapausta yliopistoista löytyy.. Mutta ihmekös tuo sitten ettei rahaa tule ovista ja ikkunoista, olenhan tekn.yo.

Nuoruuden lähde

Luulen, että olen löytänyt nuoruuden lähteen. Kuten jo aiemmassa jutussa kerroin, valmistuminen ilmeisesti nuorensi. Henkkareitten näyttäminen alkaa olla jo arkipäivää. Lauantaina joutui taas kaivamaan ajokortin esille viiniä ostaessa, mikä sinäänsä ei ole vielä kovin yllättävää. Yllätys tuli sunnuntaina. Menin ystäväni kanssa erääseen kahvilaan katsomaan Suomen peliä. Ystävä meni tiskille hakemaan meille kokista, mutta tuli hetken päästä takaisin: "Onko sulla henkkarit mukana?".

Mistä lähtien sitä joutuu kahvilassa kokista ostaessa näyttämään paperit? Ko. paikkakin lienee K18, joten hämmenys oli melkoinen. Mutta mikäs siinä, päivä piristyi aika roimasti. Vaikka Suomi ottikin turpaansa jälleen kerran.

DI ja käytännön työt

Surullista kyllä, mutta DIlle tuli tenkkapoo kun piti alkaa vaihtamaan sokeripaloja pistokkeisiin. Ei uudessa asunnossa ole vielä niin kotonaan että pystyisi pimeässä tiskaamaan. Jotain opinnoista oli hyötyä, tajusin pysyä erossa niistä sähköjohdoista. Pyysin kaverin paikalle (kiitos avusta), ja nyt on lamput katossa. Keittiön lamppu pitää vielä pistää, mutta se vaatiikin sitten poran avukseen.

Ehkä pyydän jonkun poraamaan ja sitten valvotusti itse asennan lampun :)

Ei muuten eroa

Niin, teekkariwapulla ja DIwapulla ei näemmä ole mitään eroa. Tai jos jotain, niin DIwappu oli railakkaampi kuin pari edellistä teekkariwappua yhteensä.

Ensimmäinen DI-wappu

Eroaakohan DI-wappu jotenkin teekkariwapusta? Ilmeistähän on, että töitä pitää tehdä wappunakin. Ei ole lomaa kahta viikkoa. Viisi päivää kyllä olisi ja wappukalenterin selaaminen lienee ainoa vaihtoehto selvittää, että koska ne viisi päivää kannattaisi lomailla.

Valmistumisen jälkeen on kyllä tullut riekuttua enemmän kuin parina viimeisenä opiskeluvuonna yhteensä. Niin monta menetettyä pistettä "Mä en oo koskaan" -pelissä. Enää ei voi sanoa että "mä en oo koskaan käynyt raveissa" tai "mä en oo koskaan käynyt maanantaina jameissa". Nyt on käyty.

Valmistumisen vaikutus ikään

Ilmeisesti valmistuminen nuorentaa. Kahteen kertaan on jo kysytty kaupassa paperit.

DI ja ääretön palkka

Kyselin ennen valmistumista vinkkejä muilta jo eläköityneiltä teekkareilta. Yksi vinkki oli, että pitää siivota kotona. Ihmettelin hieman että miksi, ja syykin selvisi. Diplomi-insinööreillä on ääretön palkka ja rahaa tulee ovista ja ikkunoista. Ilmeisesti yliopiston hallinto ei vielä tiedä että minulle pitäisi maksaa ääretöntä palkkaa. Eilisestä palkkakuitista päätelleen tieto on vielä matkalla.

Tekniikan ylioppilaasta DI

Voi tätä onnea. Vihdoinkin kaikki kurssit käyty ja tutkinto takataskussa. Nyt kelpaa leuhottaa.

Elämää helpottamaan

Muistan vielä ajan, kun piti nousta sohvalta vaihtamaan televisiosta kanavaa. Juuri kun sohvalla oli löytänyt optimaalisen löhöysasennon, ohjelma päättyi ja piti käydä vaihtamassa kanava. Jokin aika sitten äkäinen lenssu pakotti minut sohvapotilaaksi. Rakas ystäväni kävi hakemassa ison kasan Frendejä, jotta voisin levätä rauhassa. Miksi ihmeessä ne dvd-levyt oli tehty kaksipuoleisiksi? Joutui yhtenään nousemaan ylös ja kääntämään levyn? Insinöörin oli tietenkin pakko lähteä kehittämään ratkaisua ongelmaan. Pohdin jotain käteen sopivaa, jolla ylettyisi painamaan soittimen eject-nappia, mutta hylkäsin ajatuksen liian ei-teknisenä. Parempi ratkaisu voisi olla soitinpesään asennettava jousi, joka avaisi levyn loputtua luukun ja pompauttaisi levyn ilmaan kuten letun. Se olisi kätevää se.

Namiskuukkelit ja vipstaakit

Vajaa kaksi viikkoa sitten pesukone otti ja hajosi. Rumpu piti avata säilyketölkin lailla, kyllä otti sydämestä. Vasta puoli vuotta vanha kone ja nyt jo piti erota. Onneksi tänään tuli uusi, ei tarvinnut lähteä huomenna vaateostoksille. Uuden on pakko olla parempi kuin vanhan, siinä on nimittäin muutamia insinööritason ratkaisuja. Uudessa on hienommat vipstaakit ja namiskuukkelit ja lisäksi merkkivalo. Eli kyllä sen on oltava parempi.

Kiirettä pitää

Valmistuminen on taas askeleen lähempänä. Viimeisen harjoitustyön, projektityön, dokumentit on palautettu ja hyviksi todettu. Joskus lukiossa sain opettajilta palautetta että kirjoitan sujuvasti. Ymmärtäisivätköhän ne opettajat näitä täällä yliopistossa väännettyjä dokumentteja. Vähän pahoin pelkään että kirjoitan kuin insinööri. Eli kukaan muu ei tekstejä ymmärrä paitsi toinen insinööri. Toisaalta, insinöörit niitä dokumentteja tutkii, että onko tuolla niin väliä :)

Miksi insinööri ei ole keksinyt kaikkea?

Kuten puhelimeen ominaisuus, jossa 01:00 jälkeen lähetetyt tekstiviestit eivät lähtisi matkaan ilmaan useaa varmistusta? Tai eivät ainakaan jäisi puhelimeen talteen. Rakastin taas kovasti, onneksi rakastin kaikkia..