Työn iloa

Vaikka saatankin aika ajoin tilittää siitä, miten kamalaa on olla yliopistolla töissä, niin en ole kuitenkaan ihan tosissani. Käytettävyyden tutkija pääsee kuitenkin näkemään ja kokemaan niin monen montaa erilaista alaa, että en heti usko että kaikissa muissa ammateissa tähän päästään. On aina hienoa, kun pääsee irti artikkelien lukemisesta ja katsomaan miten ihmiset tekevät töitään. Parasta on kuitenkin se, että usein näistä havainnointien tekemisestä on hyötyä ihan konkreettisesti. Kun katsoo toisen työtä ulkopuolisena, voi auttaa ihmisiä kehittämään omaan työtään parempaan suuntaan.

Lisäksi on hienoa, kun pääsee katsomaan miten sitä metsää kaadetaan ja kuinka helposti isoista kivenlohkareista tulee soraa. Ne on ne isot asiat, mitkä liikkuvat. Sisäinen konelainen nostaa päätään taas vaihteeksi. Mistä tulikin mieleeni, että pitäisi tehdä päätöksiä syksyn opintojen suhteen. Vaihtoehtoina on käydä kurssi nimeltä Teknillisen mekaniikan perusteet tai sitten yhdistelmä laajemmista peruskursseista. Tekmek olisi proffan mukaan ehkä hyötysuhteeltaan parempi, mutta oma aikataulu näyttää sen verran kireältä että luulen kallistuvani niiden peruskurssien suuntaan.

Nyt pitäisi sitten etsiä se reipas konelainen, jolta saa apua laskutehtäviessä. On aina hauskempi laskea yhdessä kuin yksinään hakata päätä kovakantiseen oppikirjaan. Kaveri ehdotti, että pistäisin ilmoituksen Prujuun. Mutta se taitaisi olla hieman liioteltua. Vai mitä?

18.